Osallistuin torstaina yhden yön yli kestävään Mielenterveyden keskusliiton koulutukseen nimeltä Työkylä. Sen kiinnostavin anti oli työkykytimantti-nimellä kulkeva harjoitus.
Saavuin torstai-iltapäivällä ensimmäisten joukossa Kulttuurikeskus Sofiaan, jossa järjestettiin MTKL:n Työkylä-koulutus. Matka meni hyvin ja eräs ystäväni soitti pitkästä aikaa, kun olin kävelemässä paikalle. Oli raikasta ja mukavaa kuulla hänestä varsin pitkän ajan jälkeen.
Sofiassa kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, että heti ensimmäisellä ilmoitustaululla oli ortodoksinen ikoni paikan nimen vieressä. Niitä löytyi myöhemmin vaikka kuinka paljon lisää niin kappelitilasta kuin muualtakin sisustuksesta. Kuulin, että paikka on Suomen ortodoksisen kirkon omistuksessa – minä kun luulin kulttuurikeskuksen olevan Helsingin kaupungin omistama.
Työkylään saapui lopulta reilu kymmenen hengen nuoresta aikuisesta melkein eläkeikäiseen oleva naisten porukka. Minä olin siis ainoa mies yhden kouluttajan lisäksi. Vaikka olin hieman pettynyt, ettei muita miehiä ollut paikalla, en ollut kovin ylllättynyt. Viimeksi taisin olla MTKL:n päiväkurssilla ainoa mies noin 25 hengen ryhmässä.
Tutustuimme korttien ja janaharjoituksen avulla. Sen jälkeen siirryttiin tekemään itsenäisesti Työkykytimantti-nimistä harjoitusta (katso kuva). Siinä piti arvioida, kuinka tyytyväinen on erilaisia työssä jaksamisen ulottuvuuksia. Olin aika yllättynyt, että en arvioinut yhdenkään niistä olevan kohdallani 1/5. Lisäksi sain kolme täyttä vitosta, ja vain kaksi vastausta sai arvon 2/5. Harjoituksen tekeminen lisäsi uskoani siihen, että pärjään työelämässä pienin henkilökohtaisin muokkauksin.
Keskustelimme harjoituksesta varsin pitkään pienryhmissä ja saimme sen jälkeen huoneet. Oli ruokailun aika. Söimme suurin osa samassa pöydässä keskusteluita jatkaen ja lisää tutustuen. Päivällisen jälkeen purimme vielä ryhmäkeskustelut koko ryhmän kesken ja siirryimme toiseen tehtävään. Sen teema oli työn ulkopuolella olemisen herättämät huolet ja kuinka lohduttaa toista ihmistä (eli myös itseä) niissä.
Ohjelma päättyi puoli kahdeksan aikaan ja vietin loppuillan hotellihuoneessani. Valitettavasti aiemmin saamani flunssa ja etenkin yhä jatkunut yskä hankaloittivat oloani ja nukahtamistani. Lopulta päädyin kahdentoista jälkeen kirjoittamaan tätä tekstiä ja juomaan teetä, kun uni ei tullut suosiolla. Mielenkiinnolla odotan, tarjoaako huominen vielä Työkykytimanttiakin parempia oivalluksia.