taas kulkevat ajatukseni samaa rataa
vain kuolema niille kelpaa
niille ollako hyvää pataa
kun ahdistus henkeä salpaa
miten palata hyvälle polulle
nähdä myös mukavat asiat
antaa armoa joka solulle
täyttää vaikeuksilla pakasterasiat
kai täytyy ottaa kura vastaan
sitä tarkalla korvalla kuunnella
niin kuin omaa lastaan
ei siitä mitään muunnella
ehkä sivuraiteella onkin tarkoitus
se tarinaa kertoo omaa
nyt ei auta pelkkä karkoitus
vaan tarvitsen sairauslomaa
on sitä vaikea myöntää
että taas pala liian suuri
elämää ei voi työntää
on sen voima kuin muuri
umpeen kasvanut myötätunto
on täysin kulkematon tie
miten kohenisi sen kunto
mikä minut sinne vie
kai yksin vain minä voin
tehdä muutoksen tän
niin paljon kun minäkin toivoin
että tois ihmeen Hän
pään omia vaivoja vain kannan
niiden ei tarvitse reittiä sulkee
kun itselleni anteeksi annan
paremmin henkikin kulkee
päässäni on mulla raiteita kaksi
toisen raivasi sairaus kai
kritiikissä opin taitavaksi
vaan päässyt en eroon lain
sitä raidetta kuljin minä pitkään
siinä näkyi kiiltoakin
mutta lopulta menin aivan metsään
lähelle viiltoakin
kuinka raivaisin tien minä uuden
jossa armoa olisi myös
jättäisin armottomuuden
vapaalla niin kuin työss’
paljon vaadittiin minulta kyllä
jo nuoresta pitäen kai
ei pilattu hyväilyllä
malli opittu sekin vain
näin kulkee rata suvun
pitkin ja poikin maita
voin kääntää mä uuden luvun
olla myös vähemmän saita
saisinpa minä rakennusluvan
johonkin aivan muuhun
tekisin sillä tuvan
en tähtäisi minä kuuhun
tuvassa olisin läsnä illoin
kun lapsilla tarvetta ois
näin toimimalla mä silloin
idut trauman kitkisin pois
- Kirjoitettu 16.12.2021