Täytyykö minun aluksi todeta…? Että olin väärässä! Ehei, selitän tämän parhain päin!
Emoton riisikokeeni on edennyt siihen vaiheeseen, että kaikki riisilasit ovat homehtuneet. Alla on kuva päivältä 15. Tänään, päivänä 16 päätin lopettaa kokeen tekemisen, koska en usko, että mitään erityistä tapahtuu tämän jälkeen.
No niin. Kun nyt on todettu, että kaikki riisit homehtuivat (joskin eri nopeudella ja hieman eri näköisiksi), alan selittelemään, miksi minulle ei käynyt niin kuin Emotolle. Ensinnäkin riisit ovat nyt käytännössä vailla vettä – siis sitä ainetta, johon piti puheella vaikuttaa. Ensi kerralla siis lisään PALJON vettä ja vähän riisiä…
Toiseksi, en ole Emoton kaltainen vesiguru. Vai voisikohan olla niinkin, että riisi nyt vain sattuu homehtumaan, puhuipa sille miten vain. EI, EI ja EI. En voi uskoa tätä todeksi!!! (Reaktiivinen ja Emotoon uskova puoleni.) Joka tapauksessa tässä nyt kävi minun kannaltani niin, että en saanut niitä tuloksia, joita halusin. Uskoni ei parantanut riisejäni.
Yhtä kaikki, sain kiinnostavia kuvia ja jännitystä elämääni. Toivottavasti myös te, lukijani, saitte jotain tästä kokeesta. Ainakin nauraa minun tyhmyydelleni, jos ei muuta! Ja minustakin se oli kivaa. Nauroin hieman itsellenikin. Emoton riisikokeen osa kaksi tulee sitten, kun jaksan taas innostua. Siihen asti, not to be continued…