Kävin tänään Keskustakirjasto Oodissa. Itse asiassa kirjoitan tätäkin tekstiä Oodin koneella.
Aluksi ajattelin, että menen muokkaamaan aiemmin kuvaamaani videota. Mutta se ei ollut mahdollista, sillä Adoben tilin kautta en päässyt käsiksi aiempiin projekteihin, jotka olivat muistikortillani.
Menin sitten etsimään jotain vastaavaa, mitä näin Rosebudin kirjakaupassa Kaivopihalla – nimittäin self-care -affirmaatiokortteja. Niitäkään ei löytynyt kirjastosta, mutta kirjastonhoitaja johdatti minut Elämänohjeet-hyllylle. Sieltä lähdin selaamaan mielenkiintoisia otsikoita ja kirjailijoita.
Display-hyllyllä näin Bullet Journal -metodikirjan. Otin sen ja Markku Ollikaisen Onnellisuusprofessorin päiväkirjat -nimisen teoksen. Löysin vielä kolmannenkin kirjan hyllystä, ennen kuin viimeiseksi tartuin Oshon Luovuus – kohtaa sisäinen voimasi -teokseen.
Jostain syystä tämä kirja kutsui minua eniten ja aloin lukea sitä kirjastossa. Mikä teos ja oivalluksia aiheuttava ensimmäinen luku! Sen nimi oli Maalausalustan valmistelu, mutta se puhui enemmänkin toiminnasta ja toimeliaisuudesta. Tajusin, että itse olen vahvasti enemmän toimeliaisuuden puolella, siis sen aktiivisuuden, joka nousee levottomuudesta ja ahdistuksesta. Toiminta on siis aivan eri kuin toimeliaisuus, joka on itse asiassa Oshon mukaan turhanpäiväistä toimintaa.
Osho puhuu tekstissään siitä, miten luovuus nousee rentoudesta, olemisen ja vapautumisen tilasta. Hän lainaa Tilopaa, joka oli 1000-luvulla elänyt mystikko: “Anna kehosi olla täysin liikkumatta, anna sen rentoutua; pidä suusi suljettuna ja pysyttele vaiti; tyhjennä mielesi äläkä ajattele mitään.” Myöhemmin hän lisää tähän vielä sitaatin Tilopalta, joka menee näin: “Anna ruumiisi levätä bambunruo’on lailla. Ilman halua antaa tai ottaa – anna vain mielesi levätä.”
Osho kuvaa myös kuinka suun liike, puhe, pureskelu, tupakanpoltto tai muu toimeliaisuus on itse asiassa liittyvät väkivaltaisuuteen tai vihaan. Miksiköhän minullakin on siis purentavaivoja – vihaanko minäkin, etsinkö toimeliaisuudella ratkaisua ahdistukseeni. Vastaus on tietysti kyllä – enhän minä osaa todella rentoutua.
Havaitsin tekstiä lukiessani rentoutuvani entistä enemmän. Koin olevani yhteydessä viisauteen ja rauhaan. Mitä, jos tämä teksti ei tullutkaan eteeni sattumalta, vaan jo pidempiaikaisen johdatuksen ja Oshoon tutustuttamisen kautta. Tiesin nimittäin tänään, että hänen tekstinsä ovat viisaita ja vaikuttavia. Mutta että se osuin näin hyvin – siihen en olisi uskonut!
Nyt on nimittäin vapaaviikko gradun kirjoittamisesta. Ja minä tarvitsen rentoutumista ja lepoa. Juuri tätä oivallusta minä kaipasinkin – sekä nyt että tulevaisuutta varten. Toivon, että tämäkin teksti johtaa minua kohti syvempää rentoutumista, syvempää harjoitusta ja toki myös lähemmäs valaistumista. Uskon, että esimerkiksi tämä teksti on merkittävänä tukena tänä kesänä tulossa olevalle retriitille Englannissa. Ja vielä ennen sitä aion lukea tämän Oshon kirjan kokonaan.