Olen viettänyt gradun palautuksen (30.12.) jälkeen varsin mukavia ja rauhallisia päiviä. Kävin viime viikolla sukulaisten luona Savossa ja sain levättyä oikein hyvin. Ahdistus on tuntunut olevan varsin kaukainen asia. Vähän sitä oli reissun loppupuolella, mutta kotiin palattuani olen voinut erittäin hyvin.
Mietin, mistä tämä rauhallisuus kumpuaa. Olen toki saanut 20.12. uuden lääkkeen käyttöön ahdistuksen hoitoon, mikä on toiminut mielestäni erittäin hyvin. Ja toki olen saanut elämäni yhden pitkäaikaisimmista stressinaiheuttajista siirrettyä tehtyjen tehtävien listaan. Mutta silti olen yllättynyt, että vointini on ollut näin rauhallinen ja vakaa. Olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen elämääni!
Varmasti myös meditaatiolla on ollut osuutta asiaan: olen alkuvuonna meditoinut 17 päivää putkeen. Olen pääasiassa tehnyt Jack Kornfieldin The Healing Power of Love -meditaatiota, joka on rakastavan ystävällisyyden meditaatiota itselle. Sen vaikutukset olivat hyvät viime vuonnakin, ja mikseivät ne olisi hyvät nyt, kun vielä olen tehnyt sitä useammin.
Olo on luottavainen; tulevaisuus näyttää mahdollisuuksia täynnä olevalta. Ajattelen, että tästä eteenpäin elämä jälleen näyttää polun, jolle minun kuuluu jatkaa. Tiedän, että jotain hyvää on tulossa! 😊
Onko sinulla, lukijani, ollut aikoja, jolloin olet tuntenut vahvasti läsnäoloa ja rauhaa muutosten edessä? Entä miten yleensä reagoit elämän suuriin käännekohtiin? Kirjoita kommentti ja jaa tämä teksti kaverillekin!