Olen pienessä flunssassa, joka estää näinä koronan jälkeisinä aikoina osallistumisen lähes kaikkeen. Kun ei saa mennä tartuttamaan muita… En jaksaisi koneellakaan olla koko päivää, vaikka melko kiinnostaviakin juttuja olisi, mitä tehdä.
Jos nyt vielä valitan hetken, niin tätä ei suinkaan paranna se, että heräsin jo viideltä, ja nyt kun kello on vähän yli yhdentoista, jäljellä oleva päivä (tai pahimmillaan päivät) tuntuu tosi pitkältä. Odotan kaiken lisäksi sitä, että saan tiedon tutkintotodistuksen valmistumisesta, eli olen tuplaodotuksen vallassa.
Keho on jonkin verran kierroksilla; totta kai se käy virustautia vastaan. Join myös kahvia, joten tekemisen meininki on aika vahvasti pinnalla. Keho siis mielestäni huutaa, että tee, tee, mutta todellisuudessahan se on taistelumoodissa, jolloin minun olisi parasta levätä. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä en tykkää maata toimettomana.
Tämä toimettomana (tai edes rentona) makoilu onkin ollut minulle aina vaikeaa. En lepää yleensä niin, etten tekisi mitään. Tykkään puuhailla jotain yksinkertaista – tai sitten jotain kehittävää – sillä se piristää minua mielen tasolla. Nyt kuitenkin pitäisi ottaa tosi rennosti, sillä keho paranee nopeammin, jos ei lähde tempoilemaan ties mihin suuntaan flunssassa.
Onhan se totta sekin, että kipeänä on vähän tylsää. Ei kukaan pidä siitä, että on sairaana. Se on vain toisaalta hyväksyttävä – joskus iskee flunssa ja sille ei mahda mitään. Kunpa osaisin hyväksyä sen vahvemmin! Ja kunpa minulla olisi mukavan rentoa tekemistä sillä välin, kun odottelen flunssan paranemista.
Sekin harmittaa, etten voi nähdä tänään tärkeää ystävääni livenä. Laitoin hänelle viestiä, että soiteltaisiin, mutta olisi ollut kiva nähdä oikeasti. Ja toki joogaankaan ei pääse tänään. Lienee myös niin, ettei huomenna voi lähteä vielä ihmisten ilmoille. Se siitä innostavasta viikosta…?
Aion nyt etsiä jotain positiivisia asioita tästä flunssasta. Ainakin minulla on aikaa tutustua EU:n ja valtion työpaikkoihin ja siihen, miten niitä haetaan. Ainakin voin lukea tai kuunnella niin paljon kirjaa kuin huvittaa. Ainakaan en ole vakavasti flunssassa.
Ei se helppoa ollut, mutta keksin. En tiedä, mitä sinä ajattelet tällaisesta positiivisesta ajattelusta. No, tämä oli tosin hieman pakotettua positiivisuutta. Yhtä kaikki nuo asiat ovat edelleen hyvin, jopa paremmin kuin siinä tilanteessa, että en viettäisi päivää kotona. Ja sainhan blogihetken ruksittua kalenterista tämän tekstin kirjoittamisella.
Mitä sinä, lukijani, teet silloin kun olet flunssassa?