Olen ollut nyt noin päivän verran Tukholmassa konferenssimatkalla. Muutama asia on kummastuttanut, mutta suurelta osin kokemus on ollut positiivinen.
Ensimmäiseksi havaitsin eilen pyöräretkellä, että Boltin sähköpyörää ei ilmeisesti olisi saanut viedä sille alueelle, johon menin. Huomasin punaisen alueen kartassa kuitenkin vasta myöhemmin kuin otin kännykän esille ja sinne ei ainakaan saanut jättää pyörää. Valitettavasti sähköpyörän avustustoiminto meni alueella pois päältä ja siitä tuli varsin raskas polkea. Jaksoin kuitenkin tehdä pienen lenkin Djurgårdenin luonnossa ja rannoilla ja pääsin myös takaisin kaupungille. Siellä sitten sähköpyörä taas alkoi toimia normaalisti ja oli paljon kevyempi ajaa.
Toinen varsin jännä havainto katuarkkitehtuurista oli se, että keskusta-alueella varsin monet kadut kulkevat eri tasoilla. Eli jos vain katsoo kaksiulotteista karttaa, saattaa näyttää siltä, että jostain pääsee oikealle tai vasemmalle, mutta kun tuli risteykseen, siinä olikin silta ja kaiteet ja katu toiseen suuntaan kulki sillan alla. Tämä aiheutti pari hassua kiepautusta pyöräretkeni päätteeksi. Lopulta kuitenkin löysin sopivan (oikein katuun merkityn) parkkipaikan ja jätin pyörän siihen.
Iloa eilen tuotti esimerkiksi ”Man Croissant” eli manterikroissantti makealla täytteellä. Se oli mielestäni ruotsalaisin herkku, joka oli tarjolla paistopisteessä. Se oli myös sopivan hintainen ja osin pullonpalautusrahoilla ostettu eväs. Illalla kävin katsomassa AI & Animals -dokumenttielokuvan, joka oli varsin kiinnostava, eikä yhtään niin synkkä kuin olisi voinut ehkä odottaa. Alun huonot skenaariot oli hyvin tasapainotettu lopun positiivisilla kuvilla. Siellä myös söin itseni liian täyteen leffaherkkuja, mikä on toki inhimillistä mutta harmittavaa.
Hostellissa testasin heti ruotsin kielen taitojani puhumalla respassa ruotsia. Ja otin myöhemmin haasteen vastaan ja tein koneella ”incheckning på svenska”. Se sujui suorastaan ongelmitta. Pidin varsin hyvin pääni ja söin pääosin Plenny Shakea ruoaksi, vaikka hostellin säännöissä omien ruokien syöminen ei ollut sallittua. Hain kuitenkin puolinolona vettä vessasta ja sekoitin shakerissa juoman, jota menin juomaan tupakkapaikalle hostellin ulkopuolelle. Ja löysin/keräsin myös kahdeksan palautepulloa.
Illalla sain hyvin meditoitua, mutta nukahtamista vähän häiritsivät käytävästä kantautuvat äänet. Joku nuorisojoukko tuntui olevan aika innoissaan matkastaan (ja oletettavasti viinastaan). Kokonaisuudessaan nukuin ihan hyvin. Heräsin kello kuuden paikkeilla selvästi ennen muita ja lähdin kolmen kilometrin (omituista reittiä kulkeneelle) aamulenkille.
Mainittakoon vielä, että löysin Djurgårdenin reissulla tieni Viikinkimuseoon, josta ostin Fortune Telling Runes -sarjan eli eläimen luusta tehtyjä riimuja, joita voi nostaa koristellusta mustasta samettipussista kerran päivässä katsoakseen, millainen päivä saattaa olla tulossa. Riimuihin minua on opastanut aiemmin Brian Mayne ja tiesin heti, kun tulin kauppaan, että etsin juuri niitä. Kyllä se ruotsalainen osaa kaupallistaa…
Millaisia asioita sinä, lukijani, huomaat matkustaessasi uusissa paikoissa? Tykkäätkö pysyä tutussa ja turvallisessa vai matkustatko rohkeasti harhaillen? Entä mihin toivot seuraavan kerran matkustavasi?