Tänään oli ensimmäinen kokonainen päivä EAGxNordicsia. Kyseessä on tänä vuonna yli 400 hengen efektiivisen altruismin tapahtuma Tukholmassa. Tunnelma oli mielestäni kohdallaan ja hyvää tekevät ihmisten tekivät minulle ja muillekin paikalla oleville hyvää. Tärkeintä on kuitenkin, mitä saamme yhteisönä aikaan sen jälkeen, kun palaamme koteihimme.
Olin paikalla 8.30, kun vapaaehtoisvuoroni alkoi. Sen jälkeen sain aamupalan rippeet eli noin neljä-viisi chiavanukasta pienissä kupeissa. Sämpylöitäkin oli ollut tarjolla, mutta ne olivat ilmeisesti olleet chiavanukkaita suositumpia.
Kello kymmenen alkoi myös ensimmäinen puhe, jossa oli useampi lyhyt inspiraatiomaistiainen. Saimme kuulla Centre for Effective Altruismin, Giving What We Canin, High Impact Professionalsin ja Coefficient Givingin edustajia, jotka kannustivat ottamaan konferenssista kaiken irti. Kuulimme myös, että EAGx-konferensseja oli järjestetty jo kymmenen vuoden ajan ja tämä oli viides kerta Pohjoismaissa. Ja toki kuulimme myös vaikuttavia kasvulukuja ja sitä, miten hieno aate efektiivinen altruismi on.
Osallistuin toiseenkin puheeseen, jonka piti High Impact Professionals. Se oli sekä puhe että tehtäväntekohetki, josta sain mielestäni paljon irti. Tärkeimpänä oli pohtia omia vaikuttamisen mahdollisuuksia alku-uran aikana, ja teinkin itsenäisen työskentelyn aikana profiilin heidän Talent Directoryynsä (viimein…)
Tämän jälkeen minulla oli mukava kävelytapaaminen erään neuroepätyypillisten ryhmäkokoontumisessa tapaamani henkilön kanssa. Siitä jäi hyvä mieli, mutta ei hirveästi action pointteja; vaihdoimme kuitenkin Linkkariprofiilit ja sovimme, että olemme yhteydessä myös jatkossa.
Seuraavaksi oli lounasaika. Söin yhdessä yhden uuden suomalaisen tuttavani ja parin muun muualta tulevan kanssa. Ruoka oli tällä kertaa parempaa kuin eilen – sieniä Sichuanin tapaan ja riisiä. Jostain syystä ajattelen, että ruokaa oli aika vähän, sillä kaikille oli tehty valmis annos. No, nälkä lähti ihan hyvin ja jatkoin snackaamista seuraavilla kahveilla hyvän tomaattipohjaisen dipin parissa.
Päällimmäisenä tästä konferenssista jää minulle oletettavasti kotiin viemisiksi avoimuus mielenterveyden haasteista myös työpaikalla – tai tulevassa työnhaussa. Aion avata myös LinkedInissä arkitodellisuuttani, kokemuksiani, ja mitä teen tässä blogissa. Aion olla ylpeästi sellainen kuin olen ja todeta, että jos ei kiinnosta palkata vammaista henkilöä, niin ei minuakaan kiinnosta työskennellä teillä.
Vielä eräs asia: tapahtumapaikka on erityisen merkityksellinen – suoraan sanoen jopa kehityksen kannalta. Se on perinteinen kohtaamispaikka ja siellä on todella hieno mosaiikkitaideteos erilaisista yhteiskunnallisista kamppailuista ja hyvän kehityksen edistäjistä. Tämä mielessä meitä nykyajan maailmanparantajia kehotettiin jatkamaan työtämme kohti unelmiamme. Hyvä me, hyvä altruistit! 😊