Tänään lähdin kaupungille, kun sain tiedon, että kadonnut ”asiakirjani” on saatavilla poliisiasemalla. Hävitin siis lompakkoni viime viikolla, ja nyt ehkä joku on palauttanut sen poliisille.
Totesin jo lähtiessäni, että tein varmaankin virheen, kun otin tavalliset lenkkarit Gote-Tex-lenkkareiden sijaan – täällähän sataa. En kuitenkaan suostunut kääntymään takaisin, vaan otin riskin kastumisesta. Bussi veikin minut melko nopeasti Isoon Omenaan, josta otin metron keskustaan.
Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes totesin lähijunassa, että perhana, Pasilahan meni jo. Aiemmin kun asuin pääradan varrella, oli aina junassa aikaa askarrella kännykällä joku tovi, ennen kuin piti muistaa jäädä junasta. Tällä kertaa ei ollut, ja havahduin aivan liian myöhään.
Kävin sitten sateisella Käpylän asemalla ja odotin toki junaa sen kuusi minuuttia, koska HSL:n vuorovälit ovat pidempiä nyt kesän erikoisjärjestelyiden vuoksi. No, ei siinä sinänsä mitään, olihan minulla kännykkä viihteenäni.
Kuitenkin Pasilaan jäätyäni totesin, että poliisin ilmoituksessa luki, että löytötavaratoimisto on auki vain 9-11 – kello kävi puoli kahtatoista. Turha reissu siis tällä kertaa. En onneksi lähtenyt asemalta kävelemään poliisiasemalle, vaan luin viestin aseman suojissa. Siirryin suunniltemaan B eli lähdin kohti Pasilan kirjastoa.
Siinä kuitenkin sateen kannustamana päätin pysähtyä matkalla Rauhanaseman lounaskahvilaan. Se oli onnistunut päätös, sillä en ole aiemmin käynyt täällä lounasaikaan ja kahvilan hinnat olivat varsin huokeat. Siispä otin raparperimehulasin ja aloin kirjoittamaan tätä tekstiä kirjaston sijasta täällä lounaskahvilassa. En ole varma, mutta toivon, että samalla tuin rauhanjärjestöjen työtä.
Ei siis paras onnistuminen – ainakaan ilman HSL:n kausilippua – mutta yhtä kaikki päivä ei mennyt huonostikaan. Jospa tunnelma kahvilassa ja herkullinen mehutauko olivat se, mitä tänään tarvitsin. Täällä näyttää olevan lisäksi aika samanmielistä (tai tiedän toki vain ulkonäön perusteella) porukkaa. Kahvila on viihtyisä ja voisin hieman tutustua paikallishistoriaan posterin muodossa.
Totta puhuen tästä voisi tulla vaikka tapa – tulla Rauhanasemalle lounaalle tai kirjoittelemaan blogia rentona sadepäivänä.