4.4.2024

Osasto 8-1,
hiljaiset maan
Makaronilaatikkoa
vegaanisena,
tavallisena,
ketsupilla
Vain minä puhuin,
vaikka minulle kyllä vastattiin.

Maalit ja liimat,
kynät,
kartongit
– päihteettöminä kaikki

Tylsä kynä,
tylsä minä?
Monenlaista liikettä mielessä.
Pysähtyneisyys täällä –
auttaako se minuakin?

Chilikarkin polte
oispa elämän ilon polte,
ahdistuksesta vapaa.
Millä minä parannun?
Vai onko ”parantuminen” järkevä tavoite?

8.4. klo 9.15

Maanantai-aamun hirssivelli
Tähänkö ollaan tultu?

Aneeminen aamujumppa,
väkisin tekemisellä maustettu.

Minä, N. N. sekä sairaanhoitajat
paljon selitystä tyhjästä
jottei kukaan vain loukkaannu

Olotila omituinen
minulla vai tässä tilassa?
Olotila omanlainen
hänelläkin sama vaiva.

Ei korkeita huippuja
ei myöskään matalia pohjia
ei selvästikään olla
kryptopörssin kuvaajalla.

Omat tarinat
ehdollistumat
Toistojen kautta muutettavissa.
Menen huutamaan päiväsaliin:
Minä rakastan sinua, Oskari!

9.4. klo 11

Tekemätön veroilmoitus
Syömätön lounas
PANIIKKI ISKEE!!

Mihin on kiire?
Vielä 10 päivää täällä.
MUTTA KUN!!!

Niin, mihin on kiire?
PITÄÄ VALMISTUA!!
JA SEN JÄLKEEN KEHITTYÄ!!!

***

20 kadoksissa
siis luku tai vuosi
Ei minun 20-syys
se on jo pitkällä menneessä

***

”Oon mennyt mies… jään historiaan…”

No se oli kai tavoitteenakin
Tehdä jotain historiallista,
jotain josta minut muistettaisiin.
ÄLKÄÄ PERKELE
UNOHTAKO MINUA!

Voi voi ja vaikeat tunteet
Ehkä nekin voi hyväksyä
EHKÄ!
HYVIN VAHVA EI!

***

”Mandoliinin koppa
on kuin naisen kroppa”

Muistan tämän biisin yli 10 v. takaiselta humppatunnilta.
Vai oliko foksi?
En muista – paitsi biisin.

”Minä mandariinin perseeseeni saan mahtumaan
– tai vaikka melonin…”

Kauniita lauluja
rumilla sanoilla
vai RUMIA SANOJA
kauniilla melodioilla?

Tajunnanvirtakaavio
Päättyy tähän. –>

10.4. klo 9.15

Aamun runo
mitalla ei väliä
– aamumitaton?
vai mitätön?

Minä! Mitätön, mitaton.
Tyhjä vai miljardin solun rakentama?
Ei minuutta vai tärkein mitä on?
Buddhaluonto!

Tämäkin ahdistaa
Ahdistus on läsnä
vahvasti, toistuvasti, takertuen.
Mutta kumpi takertuu,
minä vai ahdistus?

Seiko näyttää aikaa
Näen myös puputarroja
Entä seksiharhoja?
Ei, niitä en näe.

Hartiajumi – koko kehon tilan kuvaaja.
Jumissa. Kokonaisvaltaisesti.
tappamisen suunnittelussa

11.4. klo 11.10

Lääkärikäynti ja TIPPejä

Ei huvita kirjoittaa
EN VITTU SAATANA KIRJOITA!
PERKELE!
SAATANA!
VITTU MITÄ PASKAA!

AMMUN ITSENI. EN EDES OSAA KIROTTAA!!
SAATANA!
VITTU!
PERKELE!
VIELÄKIN haluan huutaa!
SAATANA!
OMG!

Hengityksen kiristyminen
Mielen lukkiutuminen
SAATANA, MIKÄ HUORA!
VIHAAN TEITÄ KAIKKIA!!!
Aggressiivisen puolen esiinmarssi.

STOP & TIPP

Jarruttaminen
PÄÄ HAJOO!
SAATANA!

Niskaan sattuu.
Olen vääränlainen.
Surettaa.

Omituista tekstiä.
Mielen reaktiivisen puolen ilotulitusta.

15.4. klo 8.45

Kiirepäivä osastolla.
Kovan stressin päivä.
NYT PITÄÄ TSEMPATA
ja saada aikaan!

Eikä vain ihan tavallista parantumista,
vaan superhyvää tulosta!
Maailmanluokkaa suorastaan
ON PAKKO!

Näillä aivoilla maanantaihin.
Ehkä melko ehdollistuneilla.
Luopuako tuskasta?
Se sattuu enemmän!

Voi voi, Oskari!
Sulla taitaa olla paineita.
Itseltäsi ja maailmalta saatuja.
Osastolla saa olla kipee.
ITSE ASIASSA: Sinne ei terveet pääse!

16.4. klo 9.15

Salut vaan
ja mitä muuta?

Kavoille kylmää vettä
piristämään aamua.

Lukisko lehden
vai selaisko Tinderiä?
Kone on nyt kotona,
joten suorittaminen
on vaikeampaa.

Onkohan itse asiassa
riski levätä?
Ettei voi tehdä mitään,
mistä olisi höytyä?

Kuulostaa totta vie
hoidolliselta.
Jopa oikealta ja järkevältä
Hyväksi minulle?

17.4. klo 11.50

Verokonsultointi
on kallista.
Elämä vielä kalliimpaa.

Virittyneisyys
muttei tee mieli siitä kirjoittaa.

En halua tappaa itseäni
ainakaan tänään.
Huomenna katsos kun myös ehtii.
Ei kannata niin kiirehtiä!

18.4. klo 9.40

Vika päivä osastolla
Päivä nolla uudessa elämässä.
Kohti alkua uutta
Itsenäistä jatkoa.

Evolution HB2
Siskon hemoglobini
Enenemmän kuin 2
Mutta ferritiini: ”Equals zero”

Oman häntäluun pelko
sykkyrälle asetettu
Onko sillä väliä,
Jos perusturvallisuus horjuu?

18.4. klo 13.10

Ei tästä tuu kuin sotkua
Jääpalapussi niskassa,
käden appelsiinimehussa.
Onneksi on sentään
ammattilainen siivoamassa.

Mielikö muka sekaisin?
Vastahan vakuutin
vakautuneeni vakuuttavasti!
Mutta kun
tuli eteen
ELÄMÄ!

Ammattilaiset siihenkin,
sairaalan kovat ja pehmeät keinot.
Kaikki käytössä.
No ei nyt aivan kaikki,
jos ihan rehellisiä ollaan.

What if life is a mess?
Full catastrophe living?
Mitä jos eläisin hyvin silti.
Tarviiko aina kaiken olla
siistiä kuin Instagramissa
#:llä OCD?