Tämä viikko on alkanut varsin mukavasti. Olen tällä hetkellä uuden äärellä, sillä olen juuri muuttanut uuteen asuntoon. Lisäksi olen luopumassa vanhoista taakoista, jotka vievät ja sitovat energiaa. Tämä kirjoitus valottaa sitä, minkä toivon muuttuvan ja mikä on jäämässä taakse.
Muutin heinäkuun alussa opiskelija-asunnosta kahdeksi kuukaudeksi äitini luo, sillä en heti saanut kohtuuhintaista asuntoa. Nyt kuitenkin olen saanut Espoon asunnoilta yksiön, joka on itse asiassa varsin mukavassa paikassa ja etenkin miellyttävässä ympäristössä luonnon keskellä. Tämä muutto tuo paljon uutta: uudet bussilinjat, kaupat, hengailupaikat ja muuta sellaista. Ajattelen, että tämä on uusi raikas tuulahdus minulle.
En tiedä, tuoko muutto uuden espoolaisen identiteetin, mutta se on kyllä mahdollista. Espoossa on jotenkin erilainen vibe kuin Helsingissä. Onhan Espoo Pasila-animaatiosarjan mukaan ”voittajien kaupunki”. Vaikka en koe itseäni niin kilpailuhenkiseksi tai toivo, että joudun taistelemaan asemastani paineen alaisena, on Espoossa tietty menestymisen eetos. Se voi olla riski – tai sitten minusta voi tulla menestyvä espoolainen, mene ja tiedä.
Olen myös viime viikolla aloittanut Brian Maynen Warrior Within -ohjelmassa. Se on seitsemän viikon itsensä kehittämisen webinaari- ja online-työskentelysarja, joka käy läpi hänen menetelmänsä kaikki elementit. Tänään esimerkiksi kävin läpi juurichakraan liittyviä materiaaleja tuolta online-alustalta.
Odotan Warrior Withiniltä aika paljon. Odotan myös hyviä tuloksia omaan elämääni. Tähän mennessä niitä ei vielä paljoakaan näy, mutta onhan nyt vasta ensimmäinen viikko. Tein kuitenkin viikon kotitehtävät huolellisesti ja tulostin tavoitekarttani (Goal map) jääkaapin oveen käytettäväksi. Ensi viikon ohjelmassa on varmasti lisää mielenkiintoisia juttuja, niin itsensä kehittämisestä kuin Goal Mapping -menetelmästäkin.
Ajattelen, että Warrior Within on osa sitä kokonaisuutta, jota aloitin hieman ennen ohjelman alkua. Kyseessä on pakko-oireisen häiriön nettiterapia, johon sain lähetteen elokuussa. Tämä on minulle erittäin tärkeä – ja oletettavasti myös – vaikea asia. Odotan nettiterapialta vielä enemmän kuin Warrior Withiniltä. Ei ole ehkä ihan järkevääkään odottaa näin paljon, mutta odotan silti. Tämä on nimittäin ensimmäinen altistusterapiajakso, jota käyn (ja johon uskaltaudun). Toivon todella, että pääsen asiassa eteenpäin ja oireeni helpottuisivat, niin kuin nettiterapian alkuvaiheessa on luvattu.
Vielä kolmas asia, joka on alkanut suurin piirtein samaan aikaan kuin nämä kaksi edellistä: olen aloittanut työhönvalmennuksessa Espoon kaupungin työllisyyspalveluiden kustantamana. Minusta nämä kolme kokonaisuutta tukevat toisiaan ja liittyvät keskeisesti toisiinsa. On näet keskeisesti mielenterveyden häiriön oireista kiinni, pääsenkö kiinni työelämään, ja toisaalta, mielenterveyden oireet ovat keskeisesti riippuvaisia siitä, pääsenkö kiinni työelämään ja miten terapia ja tavoitteeni etenevät. Eli tässä ollaan isojen asioiden äärellä.
Työhönvalmennuksesta minulla ei ole toistaiseksi hirveästi sanottavaa – ehkä vain se, että valmentaja vaikuttaa osaavalta ja mukavalta. Palvelun kesto on kuusi kuukautta, joten uskon, että siitä voi saada paljonkin irti. Toki myös työpaikan saaminen palvelun aikana olisi mahtava juttu. Se voi kuitenkin osoittautua varsin hankalaksi osatyökykyisenä tässä työmarkkinatilanteessa. En aio kuitenkaan sanoa, etteikö se olisi mahdollista – olen nimittäin asettanut sen työhönvalmennuksen tavoitteeksi.
Niin, vielä piti kirjoittaa siitä, mikä muuttuu tai mistä aion luopua, kun nämä uudet asiat tulevat elämääni. Toivon, että paljonkin muuttuu, etenkin mielessäni ja terveydessäni. Uskon, että moni asia voi näyttää puolen vuoden päästä samankaltaiseltakin kuin nyt, mutta uskon myös, että nyt on hyvä mahdollisuus suuriinkin muutoksiin. Aion työskennellä hartiavoimin – vai pitäisikö sanoa täydestä sydämestäni – sen eteen, että pystyn luopumaan paljosta vanhasta, joka painaa minua tällä hetkellä.
Muuton myötä muutos on varmasti jonkin verran helpompaa kuin ilman sitä. Ajattelen, että uusi ympäristö on uusi mahdollisuus. Olen tällä hetkellä päässyt laatikoiden purkamisessa varsin pitkälle, mutta tarkoitukseni on myös, että käyn läpi tavaroitani Konmari-metodiin perustuen. Menneisyyden painolastista irti päästäminen tuntuu tällä hetkellä hyvältä: olen riittävän rohkea ja hyvävoimainen, että voin jättää sen tässä vaiheessa taakseni.
Mitä sinä, lukijani, ajattelen muutoksesta? Entä oletko huomannut sen, että muutto tai jokin muu elämänmuutos avaa mahdollisuuden uudelle? Haluaisitko myös kertoa, mistä olet viimeisimmäksi luopunut? Kommentoi alle ja jaa teksti myös kaverillesi!