Olin tänä viikonloppuna jälleen reissussa. Tällä kertaa kyseessä oli äidin 70-vuotispäivät, jotka vietettiin Nilsiässä. Toisin kuin isänpuolen suvun tapaamisessa, koin ihmiset lämpiminä ja tapahtumat käytännössä yksinomaa miellyttävinä. Kerron tässä tekstissä, mikä tähän vaikutti ja miten juhlat menivät.
Kerroin aiemmin isän suvun kokoontumisesta Savonlinnassa (ks. tämä kirjoitus: https://veronmaksajaksi.fi/sukukokoontumisessa/), jossa minulle jäi jotenkin yksinäinen ja ulkopuolinen olo, vaikka kaikki olikin ihan hyvin ja tapahtumassa oli pääosin hyvä tunnelma. Tällä kertaa oli kyseessä pelkästään äidin suvun ihmisiä, ja täytyy myöntää, että kokemukseni oli parempi. Äiti sai hauskoja lahjoja, lämpimiä toivotuksia ja meillä oli myös kaikkia ilahduttanut lehmäjoogahetki.
Miksi sitten koin tilanteen varsin eri tavalla? Uskon, että yhtäältä siihen vaikutti se, että olin ikään kuin enemmän tilaisuuden keskiössä äidin ainoana poikana. Tilaisuus oli toki minullekin korkeamman prioriteetin tilaisuus. Toisaalta tunsin nämä juhlavieraat paremmin ja pidemmältä ajalta – lapset toki olivat vielä aika tuntemattomia minulle, mutta he olivat pienempiä ja ehkä sen vuoksi suhtautuivat minuunkin paremmin. Lisäksi eväät olivat inklusiivisemmat, sillä paikalla oli sekä allergikkoja ja kasvissyöjiä, joita ei ollut toisissa juhlissa niin paljon.
Koin tunnelman myös hyväksi ja sain sitä hieman itsekin parannettua, kun tein pienen puhdetyön saadakseni paikan läheisen minigolfradan käyttöömme. Se oli minulle ilo ja siitä nauttivat etenkin lapset, joille oli näin enemmän tekemistä. Kannatti siis olla huomaavainen muille, niin meidän ei tarvinnut maksaa kaikkien minigolfia rahalla.
Äidin juhlien teemalahja oli erään sukulaisen ehdotuksesta erilaiset hedelmät ja kasvikset. Yksi toi mandariinin, toinen mangon ja kolmas kimpun parsaa, jne. Tämä oli äidille yllätys, mutta sovittu juttu muiden kesken, joten siitä tuli hauska juttu koko tapahtumaan. Yksi äidin veljistä oli toteuttanut hedelmä-kasvislahjan lautasten ja mukien muodossa. Lisäksi äiti sai hienon itse tehdyn kortin siskonsa sukulaisilta ja sovitusti myös rahalahjan sisaruksiltaan ja minulta.
Ruoka oli varsin perinteistä suomalaista juhlaruokaa. Oli broileria kermakastikkeessa, porsaan sisäfilettä ja perunoita, salaatteja ja tietysti kakkua. Myös kasvisruokailijoilla oli oma pöytä, jossa sopivat eväät kaikille, esimerkiksi porkkanapihvejä, kastiketta ja makaronisalaattia. Kakku oli hyvin onnistunut mansikkamoussekermakakku, joka oli koristeltu tuoreilla mansikoilla, suklaahipuilla ja runsaalla määrällä kuohukermaa. Ns. -ton, -ton, -ton -kakkua en maistanut, mutta sekin oli oletettavasti onnistunut hyvin. Lisäksi oli tietysti kahvia, limuja, pullaa ja keksejä.
Jos joku tässä reissussa meni aavistuksen verran huonommin, se oli varmaankin tulomatka. Silloin olin hieman stressaantunut junassa enkä inspiroitunut lukemaan niitä tekstejä, joita minulla oli erästä lukupiiriä varten luettavana. Tämä oli kuitenkin hyvin pieni negatiivinen asia kokonaisuudessaan iloisessa ja – mikä jotten sanoisi myös – rakkaudellisessa viikonlopussa.
Kokonaisuudessaan oli taas kiva nähdä äidin puolen sukulaisia, ja käytännössä kaikki kutsuivat jälleen uudelleen kylään – niin kuin minä heitä. Vaikka koenkin enemmän olevani isäni suvun vesa, tämä kokemus voitti mukavuudessaan pari viikkoa sitten olleen jokseenkin ristiriitaisen kokemuksen.
Lopuksi: muista tykätä tekstistä ja ota blogi seurantaan, jos et vielä sitä seuraa! Mielelläni kuulen kommenttisi sukujuhlista, mielenterveydestä ja vaikkapa kasvissyönnistä. Eniten minua ilahduttaisi se, että kommentoisit blogisivuillani, mutta jos siihen tuntuu olevan kynnystä, laita viestiä tänne! Ja aina saa jakaa kaverille 😊