Tänään (27.4.), eikä monena päivänä aikaisemminkaan ole tehnyt mieli kirjoittaa. Kirjoitanpa silti.
Tänään on oikeastaan juhlapäivä. Ensimmäinen raittiuden vuosipäivä! Se on oikeasti iso juttu, mutta ei ehkä nyt tunnu kovin isolta. Olen kyllä odottanut sitä kauan, kun se on lähestynyt. Nyt kuitenkin fiilis on korkeintaan kevyesti positiivinen.
Olen ollut tämän viikonlopun effektiivisen altruismin konferenssissa Oslossa. Konferenssi on mennyt tosi hyvin, mutta jostain syystä siitäkään ei tee mieli kirjoittaa. Kädenlämpöiset fiilikset siis.
En tiedä johtuuko innostuksen puute kahvin käytön lopettamisesta vai ehkä vain muuten jostain alakulosta. Tietysti vieroitusoireita voi vielä olla ja kahvi aiheutti minulle aiemmin usein piikkejä innostuksessa. Ainakin nyt on siis ollut tasaisempaa.
Välillä on ollut vaikeaa herätä, etenkin jos olen mennyt aamupalan ja aamulääkkeiden jälkeen vielä petiin. Mutta olen silti pärjännyt hyvin ilman kahvia. Tänään kun kahvia oli taas aamiaisella tarjolla, ei mieleni edes tehnyt sitä enää – mielenkiintoinen havainto.
En tiedä onko elämä varsinaisesti maistunut enemmän puulta nyt kun olen lopettanut kahvin juonnin. Ehkä hieman, mutta ajattelen, että se on ensisijaisesti vieroitusoire. Sokeria sen sijaan olen nauttinut runsaitakin määriä. Ei ehkä paras tapa korvata kahvin aiheuttamaa energiapulaa.
Keskityn kuitenkin nyt ensisijaisesti kahvin käytöstä pidättäytymiseen, ja mietin sokerin käyttöä myöhemmin. Siis yksi riippuvuus kerrallaan. Toivon toki myös, ettei sokeri olisi niin kiihottava asia elämässäni. Voimavaroja samanaikaiseen luopumiseen ei kuitenkaan ole.
Nyt lienee aika jatkaa päivää. Odottelen toivottavasti rauhallisissa tunnelmissa konferenssin alkua ja sitten antaudun ohjelman vietäväksi. Hyvää päivää sinulle, lukijani.