Pääsin tänään lähtemään kauan odotettuun reissuun. Olen parhaillaan junassa Tukholman ja Malmön välisellä reitillä. Kaikki on oikeastaan mennyt oikein hyvin – paitsi etten saanut haluamaani ruokaa asemalta, koska kaikkialla olisi pitänyt maksaa kortilla ja minun budjettini sattui olemaan käteisenä. Onneksi Pressbyrån pelasti – kaksikin kertaa.
Ensiksi en tiennyt, pitikö Arlanda Expressiin osta erillislippu, joten yritin varmuuden vuoksi tehdä sitä asemalla. Korttini ei kuitenkaan toimineet sillä automaatilla, joten päädyin ostamaan sen käteisellä Pressbyrånista. Sainpa myös pärinäainetta lisää aamupäivään!
Toiseksi, kun oli ruokailun aika, kävin ainakin kolmessa eri ravintolassa, mutten saanut missään maksettua. Onneksi paikallinen Pressbyrån otti taas käteistä vastaan ja sain wrapin sekä pähkinöitä ja juomia.
Alkumatkan stressiä lisäsi sekin, että en saanut nettiä toimimaan, en sitten millään. Yritin soittaa veljelleni, mikä mättää ja mielestäni kaikki asetukset olivat puhelimessa oikein – vaan ei toimi! No lopulta keksin mennä Telian sovelluksella liittymän asetuksiin, jossa olikin roaming-esto päällä… Mutta ei sitten tullut pyöräiltyä Tukholmassa, kun kaikki aika meni ihmetellessä ja stressatessa. Ehkä menen joku kerta Tukholmaan ihan erikseen pyöräilemään sitten 😊
Ja nyt levisi sitten suklaapähkinät laukkuun! Perhanan perhana! 😀 Kädet tärisee sekä jännityksestä että kofeiinista liikaa… Tulee vain mieleen Repomies toteamassa: ”En oo koskaan kattonu, mihin tää menee…” Varmaankin siis apinoita Kööpenhaminan teoriatorilla – ajassa, tilalla…?! Ehkä parempi, että kohta otan lääkkeet 😛 Jos tämä viimeinen meni vähän yli hilseen, katso tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=GpjgrNYHwAM
Lyhyesti vielä tiivistettynä: jännää on, mutta olkoon!
Ruotsin rautateiltä,
Oskari