Kävin tänään Kölnin tuomikirkossa, joka oli U-PE-A! Ja päässäni tietysti soi pitkän aikaan Ultra Bran biisistä: ”Olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon…” Ostin myös hienon magneetin ja nollan euron muistosetelin virallisesta Kölner Dom -kaupasta.
Kaikki on mennyt tänään aikataulun osalta oikein hyvin. Pääsin helposti ja halvalla ratikalla tuomiokirkolle, jossa oli sopivasti aikaa kiertää koko kirkko. Toteutin myös tuomiokirkon ystävällisen suomenkielisen pyynnön: Tue tuomiokirkkoa ja lahjoitin kaksi euro kirkon ylläpitoon. Sytytin myös kynttilän pyhässä paikassa.
Saksalaiseen insinööritekniikkaan pääsin tutustumaan mielenkiintoisen matkatavarasäilön muodossa. Siinä oli ystävällisen saksalaisen henkilön mukaan sama periaate kuin parkkipaikoissa – tavarat sisään ja luukku kiinni. Meillä ei taida toisaalta vielä olla näitä hienoja automaattiparkkitaloja…? No, ymmärsin periaatteen ja sain tavarani myös takaisin näppärästi. Ainoa harmi oli se, ettei laukun matkaa voinut nähdä jonnekin hyllylle X.
Söin hyvän vuohenjuustosalaatin Kölnin asemalla, sillä juna oli hieman myöhässä. Tänään on myös matkan ensimmäinen sateinen päivä. Luultavasti jään seuraavaan odottamaan seuraavaa vaihtojunaan Koblenzista Luxembourgiin, sillä nykyinen juna on parikymmentä minuuttia myöhässä. Jospa vaikka sitten ostaisin sieltäkin postikortin mukaan?
Kiitos Köln, olit tähän mennessä kiinnostavin kohde matkallani. Etenkin sillan Hohenzollern Brücken rakkauslukot olivat vaikuttava näky. Pieni insinööritekniikan huomio tästäkin, siltaan oli laitettu kaksi viivaa, jonka sisäpuolella avaimet piti heittää jokeen.
Saksan Bonnin ja Koblenzin väliseltä rautatieltä,
Oskari