Olen viime aikoina edennyt elämässäni. Tai ainakin niin aion sanoa, sillä mielestäni olen. Olen esimerkiksi käynyt pakko-oireisen häiriön nettiterapiaa, ja siitä on jo tähän mennessä ollut hyötyä. Lisäksi olen ollut reilut kolme viikkoa mukana Brian Maynen Warrior Within -ohjelmassa, mikä on lisännyt uskoakseni hyviä rutiineja ja ajatuksia elämääni.
Aion kirjoittaa tämän tekstin varsin pohtimatta – kuten yleensä teen. Tänään en kuitenkaan ehkä pysy edes otsikossa. Kirjoitan muuten otsikon yleensä ensimmäisenä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Olen ollut viime aikoina varsin tyytyväinen elämääni. Ja varsin vähän ahdistunut. Se on tuntunut mukavalta. [Editointivaiheessa tähän kohtaa pitäisi kai lisätä jotain. Niinpä kirjoitin tämän sulkulauseen lisää.]
Tämän viikon aluksi kaaduin pyörällä. Sain iskun päähäni, mutta onneksi vain kypärä kärsi pysyvää vahinkoa. Harmillista kyllä – ehkä noloakin – mutta eipä ollut ketään näkemässä. Toki myös maanantain suunnitelmat menivät hieman uusiksi tämän vuoksi. Noh, näitä sattuu. Ainakin uskalsin lähteä ja sain lähdettyä pyöräilemään, mikä olisi sekin voinut olla toisin.
Mitähän muuta? Ehkä kirjoja. Ai niin! Kävin erittäin kivassa lukupiirissä, joka oli kylläkin ennemmin paneelikeskustelu. Nimittäin IDG-lukupiirissä eli pidemmin sanottuna Inner Development Goals -lukupiirissä, joka järjestettiin Keskustakirjasto Oodissa tiistaina. Inspiroiduin siellä! Ja sain lukuvinkin, jonka aloitin heti kotimatkalla.
Varmaan olisi hyvä hieman avata, mitä ovat IDG:t. Ne ovat jonkun tahon (en ole ottanut selvää) keksimät teemat ja tavoitteet, jotka ovat inspiroituneet SDG:istä eli Sustainable Development Goals -tavoitteista (suomeksi YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet, maailman johtava monen keskeinen kehitysagenda). IDG:t kuitenkin haastavat ihmiset ajattelemaan, mikä pitäisi muuttua heidän sisällään, jotta maailmasta tuli parempi paikka myös heidän ulkopuolellaan.
Lukupiirissä oli paneelikeskustelijoina esimerkiksi sisututkija Elisabet Lahti, kiertotalousasiantuntina en-nyt-enää-jaksa-muistaa-kuka, johdon coach Anna kaksi-osainen-ruotsinkielinen-sukunimi sekä tarinallisuuden ekspertti Reetta N.N. Pyydän anteeksi panelisteilta tätä laiskaa muistiinpanojen lukemista, mutta nämä nyt jäivät minulle erityisesti mieleen.
Paneelikeskustelun teema oli Yhteys, mistä saatiin erittäin lämminhenkinen ja avartava keskustelu. Teimme yksinkertaisen kehollisen harjoituksen ja keskustelimme myös yleisönä asiantuntijoiden puheenvuoron jälkeen. Jos jotain tiedän, niin se on se, että aion mennä toiselle tapaamiskerralle, sillä sytyin tästä todella paljon!
Entä muuta? Hyvää ruokaa ja varsin tasapainoista arkea. Kiirettäkin toisaalta. Mutta monenlaista tekemistä. (Hmm… tämä viikko on kyllä aika täynnä, mutta uskon, että pystyn handlaamaan sen. Ei ehkä kuitenkaan olisi hyvä täyttää viikkoja jatkossa näin täyteen, sillä altistukset tulevat nettiterapiassa vaikeutumaan jatkossa.) No tämä oli tällainen mielen arvioivan puolen kommentti…
Tästähän tuli postaus ihan kuin vahingossa. En olettanut, että tänään olisi erityisiä blokkeja kirjoittamisessa, sillä oli jo tiedossa, että asiaa on, mutta joka tapauksessa tämä tuli tosi helposti. Voisiko sanoa, että kirjoitin, mitä mieleen tuli ja mitä mielessä oli. Voisi. [Ja sitten tein hieman editointia, eihän sitä tekstilasta voi ihan yksin kylmään maailmaan lähettää… :D]
Ps. Tällä kertaa vaihdon jopa otsikon lopuksi.