Runo hajuaistimuksista
Hajuton keittiö,
tajuton tunnelma.
Vain kahvi haisee – sitä en enää juo.
Vai onko vain nenä tukossa?
Vai onko vain aivot lukossa?
Väsymystäkö kehoon kertyneenä?
Hajuttomuuden tila – vai tajuttomuuden?
Kai sentään vielä jotain tajuan.
Jotain muutakinko kuin kipua?
Hajumuiston voimakkuus –
mitä tujumpi, sen kovemmin iskee tajuntaan?
Kofeiiniko torjunta-aine? Ehkä torjunnan sumentaja.
Runo tuntoaistimuksista
Särmäiset kristallit
Hähmäiset ametisti ja jaspis
Vain kiveäkö itsekin – siltä ainakin tuntuu.
Pehmeä penkki ja pehmeä peräpää
Silti kovan elämän tuntu.
Oispa vielä pehmeämpää!
Kynän naru solmulle taitettu
muovisen otepinnan nystyt
Miksi edes tunnen nämä?
Hampaita kiristää
ja selkää toki myös.
Kaikkeuden sietämätön kireys – sisälläni.
Runo kuuloaistimuksista
Mekaaninen humina
Humaani mekaanikko
Hengittää sisään ja ulos
vailla huolta huomisesta.
Kääntyvä sivu – elämänkö uuden?
Kirjoittamisen rapina paperilla
Onko siinä kapina aluillaan?
Huokaisu tuskasta, ilosta vai välinpitämättömyydestä?
Spåran alla soi C – tai mistäs sen
sävelkorvaton tietää?
Ainakaan se ei ole valittava aaria.
Nämä runot on kirjoitettu Koala-ryhmän Luovan kirjoittamisen työpajassa toukokuussa 2025.