Teksti on hautunut laatikossani nyt parin viikon ajan. Harkitsin aluksi, julkaisenko sitä ollenkaan, mutta mielestäni se avaa hyvin reaktiotani työssä vastaan tulleeseen sairauslomaan. Olkaa hyvät!
***
En tiedä, miten tämän päivän kirjoitus sujuu. Olen hyvin jumissa henkisesti. Yritän kuitenkin purkaa jotain paperille.
VOIHAN VITTU! Olen joutunut sairauslomalle. Naurettavan vähäisiltä tunneilta. Kuinka noloa! Olen lisäksi pettänyt tiimini vähintään täysiaikaisen työntekijän vastuiden verran. Eli tuhonnut kaiken! Olen enää paska, en ihminen, täysi paska, ja haluan kuolla.
Mitähän siis todellisuudessa on tapahtunut? Objektiivisesti? En osaa sanoa, on vain subjektiivisia haukkumasanoja. No, kai se pitää paikkansa, että sain eilen 15 päivää sairauslomaa. Se on minulle suuri epäonnistuminen. Pettymys. Kipu. Melkein kuolemaa vastaava asia. EN SAA TEHDÄ TÖITÄ KAHTEEN VIIKKOON!!!
Siis pitäisi levätä. Se on vaikeaa. Pitäisi sanan käytön kyllä osaan, mutta että levätä. Se on todellinen haaste. Niin – joudun nyt palaamaan keskittymään omaan hyvinvointiini. Esimerkiksi käymällä mielenterveyskuntoutujille tarkoitetussa päivätoiminnassa. Mikä arvonalentuma! Veronmaksajasta surkeaksi kuntoutujaksi!
Ai, että ulkoisilla saavutuksillako olisi minulle merkitystä? Helvetisti! Arvostan itseäni yhtä paljon kuin saavutukseni ovat arvostettavia. Siltä se nyt näyttää. Ei armoa, vain suorituksella on väliä!
MIKSI OLEN NÄIN SAIRAS??? Se ahdistaa. Ajatteluni on muuttunut todelle ikäväksi, itselleni suorastaan brutaalin vihamieliseksi. Onko se minun syyni? Ai, niin, se oli se sairaus, joka tähän vaikuttaa.
Voinko saada apua, jolla oikeasti saisin jotain hyvää aikaan? Kun nyt elämä tuntuu yhdeltä tuskalta. Voinko millään parantua niin, että voisin elää hyvää elämää? Onko minun luovuttava kaikista unelmistani, työnteosta, hyvästä olosta ja no, kaikesta hyvästä.
Nyt olen oikeasti Emyssä. Espoon mielenterveysyhdistyksen tilassa. Viettämässä aikaa ja kirjoittamassa. Toki hoidin yhdistystoimintaan liittyvät velvollisuuteni myös, en kuitenkaan tehnyt töitä. Olo on melko heikko. Ei tällä hetkellä tee aktiivisesti mieli tappaa itseään. Mikään ei kuitenkaan ole erityisen hyvin.