Tänään olen jälleen aamupäivällä ollut huomattavan väsynyt. Lisäksi ahdistus ja vaikeasisältöiset pakkoajatukset ovat pyrkineet pintaan. On tuntunut siltä, että gradun jatkaminen on mahdotonta.
Turvauduin heikkona hetkenä hätäkaasuun eli puolen litran energiajuomaan. Se toimi piristävän vaikutuksensa ansiosta varsin hyvin – sain luettua sen luvun, jonka halusin. Pelasin myös Duolingoa ennen lukemista ja kävin kaupassa, mitkä oletettavasti myös saivat vaikeita ajatuksia hieman syrjemmälle.
Yhtä kaikki koen, että tämä oli hätäratkaisu: energiajuomat eivät tunnetusti ole terveellisiä ja runsas kofeiinin käyttö buustaamaan suorituskykyä voi sekin iskeä omaan nilkkaan. Mielestäni tänään tämä kuitenkin saattoi olla taktisesti oikea valinta. Sain kuin sainkin tehtyä sen, mitä toivoin ja nyt olen tyytyväisenä itseeni lähdössä kaverin kanssa pyörälenkille. Se on parempi kuin pakkoajatuksiin uppoutuminen ja sängyn pohjalle jääminen.
Tietysti toivon, että pärjäisin ilman kemiallisten lisäaineiden tehoa, mutta se lienee tässä vaiheessa liikaa toivottu. Olen yhä vain osatyökykyinen kuntoutuja ja huonoina päivinä en välttämättä saa tätäkään vertaa opiskeltua. Ehkä siis toimin ihan oikein, vaikkakin se oli (omassa mielessäni) väkivaltaa kehoani kohtaan. Mutta eihän elämä ole mitenkään mustavalkoista tai yksioikoista: joskus vaikeudet voitetaan vain kaikkia keinoja käyttämällä.
Onko sinulla, lukijani, kokemuksia siitä, miten kemialliset aineet toimivat suorituskyvyn hetkellisinä parantajina? Kuinka usein turvaudut niihin itse? Missä menee mielestäsi päihteiden käytöstä seuraavien haittojen ja hyötyjen kultainen raja?
