Olipa kerran – tai oikeastaan on joka vuosi – hetki, jolloin pitää tehdä veroilmoitus. Tänä vuonna se oli varsin helppoa, sillä hain vain muutamia verovähennyksiä ja käytin kryptoverotukseen nettipalvelua, joka auttaa laskennassa.
Voisin sanoa, että olen aika taitava veroilmoittaja: olen ottanut selvää mitä verovähennyksiä voi saada ja miten niitä haetaan. Tämä koitunee minun hyödykseni, mutta jos katsotaan asiaa tarkemmin, niin eipähän näistä tuloista paljon veroa joutuisi muutenkaan maksamaan.
Yllä on kuvakaappaus viime vuoden verotuspäätöksen muutamasta rivistä. Tuloni olivat koko vuonna noin 16 000 euroa, ja maksoin veroa yhteensä noin 420 euroa. Efektiiviseksi veroprosentiksi jää näin ollen noin kaksi ja puoli prosenttia. Tästä voisin todeta, että sehän on samassa kokoluokassa yhdysvaltalaisten rikkaiden kanssa 😀 Tulomme vaan ovat hieman erilaiset…
Jos ajatellaan veronmaksajuutta yhteiskunnan näkökulmasta, niin olen reilusti saamapuolella. Jo Kelan eläkkeeni oli noin 7000 euroa, ja pienistä palkkatuloistani maksoin hyvin pientä veroa. Lienee kai niin, että tärkeintä yhteiskunnan kannalta on se, että ihmiset olisivat töissä ja maksaisivat ansiotuloveroa palkastaan. Tätä enempää en ole kuitenkaan töihin pystynyt.
Koko blogini kantava teema on se, että haluaisin antaa yhteiskunnalle takaisin siitä hyvästä, jota olen itselleni saanut. Vaikka taloudellisesti se on ollut melko pientä minulle itselleni, tiedän myös, että käyn yhteiskunnalle kalliiksi. Olen ehkä joidenkin mielestä jopa taakka yhteiskunnalle, sillä elän puoliksi Kelan eläkkeen varassa enkä maksa merkittävää määrää veroja yhteiskunnalle.
Veronmaksun kannalta parhaat kansalaiset ovat varmaankin hyvätuloisia palkkatyöläisiä tai yrittäjiä, jotka työllistävät paljon ihmisiä ja tekevät hyvää tulosta. (Esimerkiksi isäni oli tällainen henkilö.) Kuitenkin keskeisempää kuin veronmaksun määrä on se, että olisin siinä kunnossa, että pystyn työskentelemään ja tienaamaan oman elantoni. Se helpottaisi sekä minua että yhteiskuntaa – minua olettavasti paljon enemmän.
Toivon, että saan pian seuraavan työn, josta voin taas alkaa maksaa veroja. Toivon sitä ennen kaikkea oman tiukan taloudellisen tilanteeni helpottamiseksi, mutta myös sen vuoksi, että voin sanoa olevani ”kunnon veronmaksaja”. Se nimittäin on mielestäni mukavampi tilanne kuin elää tukien varassa ja toivoa, ettei hallitus leikkaa niitä. Jotenkin se on myös paljon omavoimaisempi ja itsenäisempi vaihtoehto. Toivon siis pääseväni suuremmaksi ja suuremmaksi veronmaksajaksi.
Mitä mieltä sinä, lukijani¸ olet veronmaksajuudesta ja ”kunnon kansalaisuudesta”? Elätkö sinäkin tukien varassa? Koetko, että olet toisarvoinen sen vuoksi? Entä paljonko sinä maksoit veroa viime vuonna? Tai mitkä olivat tulosi – rohkeimmat kommentoivat nämäkin alle!