Kirjoitin pitkän runon muistikirjaani käsin ja mielestäni se kuvasi hyvin monenkirjavia tuntemuksiani. Huonoina hetkinä kirjoittaminen voi auttaa paljon! Olkaa hyvät:
Kynä ja paperia
Perusasiat kunnossa.
Silti kaikki tämä tyhjä vapaus!
Mitä minä muka tekisin?
Levätä en osaa,
kirjoittaa jo paremmin.
Silti en halua eväänikään
liikauttaa, venettä kiikauttaa.
Onko OK joskus olla
vain tekemättä mitään?
Ei ainakaan minun maailmassani…
(Voi turha rivi soikoon.)
Tokmannin tarjouspäivät
eivät nekään liikauta.
Vaikka on keltaista ja punaista
kuten karkkikaupassa konsanaan.
Elämän vaikeudet eivät kasaannu
ylitsepääsemättömiksi,
ainakaan kovin usein.
Kerran elämässä jokaisella.
Historiallinen vihko,
viimeiseltä osastoreissulta
saatu verolahjana
– kuten minulla lähes kaikki.
Pysähtyneisyys ja yksinäisyys,
dopamiinin kaipuu ja
toisaalta tyhjäpäiden some.
Anna mun kaikki kestää.
Missä on energia, missä on toivo?
Kuuletko mua, jos mä huudan?
Hätäradionikin akku on ladattu.
Kuolemaa tässä on pedattu.
En saa otetta,
en oikein tiedä mistä.
Pitääkö silti tarrautua?
Vai ehkä sittenkin turvautua?
Juhlat juhlittu, tanssikortti
täysi vain muistona.
Saisinko jo yrittää
jotain uutta ja vaikeaa?
Läpitunkematon pusikko,
kukki vielä eilen.
Tänään on vain
paskanhaju läsnä.
Helmi-lehden perintö,
vuotta minua vanhempi
Kumpi meistä on
epäonnistunut syvemmin?
Belsebubin valtakunnassa
elänkö minä huomiseen?
Vai koenko jotain taivaallista
ennen kuin päivä laskee?
Toisaalla, oi onnea!
Minäkin kai ainakin etäällä
läsnä olevana.
Lapsen silmissä ihme!
Kohta kelaan takaisin
tämän lehtiön alkuun.
Ainakin sieltä löytäisin
surkeampaa elämää.
Niin ei mikään
Ei miltään tuntuva ei mikään
Vaan syvältä se viiltää
rintaani ja sieluani.
Viisi pussia kympissä,
josta sokereita 86 grammaa.
Ei huono tarjous,
mutta kenellä siihen on varaa?
Embleemi ja sormus,
Toisilla miekkakin.
Vaan onko minulla sittenkään
edes tuon seppeleen arvo?
Raivota haluaisin, vaan en jaksa.
Huutamalla huutaisin,
kunnes katkeaa kaula
Voimassa koko viikon 22.–28.6.
The Life That I Want
mitä se edes tarkoittaa?
Pois kun vain pääsisin
sisimpäni suosta.
Iso viiden litran kannu
koneiston käytettävänä,
vaan luopuisinko edes hieman
toisen ihmisen hyväksi?
Tehdäkö päätös tähän
dilemmaan vai Bile-Emmaan?
Kuulisiko siitäkin sitten
loppuelämänsä ajan?
Tarvitsen ryhtiä, Orpo esimerkkinä.
Vai ehkä ennemmin Rydman?
Tökerö mutta selkeä.
Ideoistamme ideologisimmat.
Vittu mitä paskaa,
Ja muka vielä yhteisöllisesti.
Eihän tästä tule lastakaan,
vain luonto tukenani.
Otan tämän nyt henkilökohtaisesti:
ja määrään itseni töihin!
Vaikka sitten huoraamaan
muiden bisneksen hyväksi.
Onhan oma voimakehäni
ollut yli puoli vuotta tyhjänä.
Kai se toivo vielä roikkuu
paremmassa huomisessa…