Ensin paska pois koneistosta: ”Vittu mä ammun itteni. Olen täysi paska. Kuolen varmasti tänään, koska olen tyhmä ja laiska. En saa ikinä anteeksi.”
Ei tälläkään kertaa huvita kirjoittaa. Joku on kuitenkin laittanut minun kalenteriini merkinnän blogihetki. Lienee ollut joku itseäni tyhmempi? Vai oikeasti viisaampi – joku, joka kannustaa hyviin asioihin, kuten ahdistuksen purkamiseen? Väitän, että viisaampi.
Olen lukossa, jumissa, kirjoitukseton. Ja ahdistunut. Niin kovin ahdistunut. Mikähän siihen auttaisi?
Teoriassa aika monikin asia voisi auttaa… Mutta en anna niille käytännön mahdollisuuksia. En niin mitään mahdollisuutta. Minä vain vastustan kaikkea. Itseänikin.
Vastustaminen on kai jonkinlainen sairaudentila. Se on hyvin raskasta. En saa itsestäni irti ja kärsin joka hetki. Vastustaminen lienee lähellä vitutusta. Mikään ei suju ja olo on huono. Voisin jopa kysyä: mikä minua riivaa?
No ainakin se, että olen sairaana. Olen uhrin asemassa. En tiedä mitä tekisin, jotta tilanteeni helpottaisi. En näe mahdollisuuksia, näen vain uhkia. Näen oikeastaan kaikki toteutuneet riskit jo valmiina, ja pelkään niitä. Olen umpikujassa, jokseenkin synkimmässä ja mahdollisimman surkeassa paikassa. Olen oman itseni vankina.
Olen myös huomattavan jumissa fyysisesti. Vai pitäisikö rehellisesti sanoa kokonaisvaltaisesti…? Lienee ihan asiallinen ilmaisu. Junnaan paikallaan kaasu ja jarru samaan aikaan pohjassa. Ei ihme, jos vähän kehoa kiristää.
En haluaisi päättää tätä kirjoitusta julistamalla, että kaikki on perseestä ja minä itse syvimmältä. No se nyt tuli kuitenkin sanottua. En kuitenkaan lopeta tähän. Joku ajaa vielä minuakin eteenpäin.
Totean lopuksi, että tein pitkästä aikaa Jari Sarasvuon valmennusta, aiheena olivat surutyö ja anteeksianto. Tärkeitä teemoja varmasti, vaikka en kokenutkaan saavani tällä kertaa niistä paljon irti. Mutta tein sentään jotain, en vain möllöttänyt omien ajatusteni kanssa. Ehkä jonkinlainen toivo heräsi. Ehkä kirjoittamisen toivo?
Missä sinä, lukijani, olet ollut jumissa? Miten pääsit eteenpäin? Mitä ehkä opit itsestäsi?