Ei tekisi mieli kirjoittaa tänään. Mutta kun kalenterissa lukee: kirjoita blogia. Ja olen lisäksi asettanut altistustavoitteeksi noudattaa kalenteria, vaikka alkaisi ahdistaa. Eli minäpä kirjoitan.
Onneksi osaan käyttää monenlaisia tajunnanvirtatekniikoita ja vähentää vaatimuksia kirjoittamisessa. Eli ei hätää – eihän?
Hmm… Olen kuunnellut tänään jonkin verran Sisun alkemia -nimistä kirjaa. Se oli erittäin kiinnostava ja innostava. Löysin tämän kirjan IDG-lukupiiristä, josta kirjoitin viime kerralla. Se oli hieno ilta ja tämä on hieno kirja myös. Melkein liikutuin kuunnellessani sitä.
Sen lisäksi olen viime päivinä hoitanut paljon yhdistysasioita. Olin pitämässä vertaisryhmää ja tänään olin etäkokouksessa. Olen myös hoitanut WhatsAppin kautta monia juoksevia asioita. Ne ovat sujuneet hyvin. Jopa särmästi, voisi sanoa. [Word valittaa inttitermin olevan virheellistä suomea…]
Olen edennyt altistusharjoittelussa varsin hyvin viimeisen kahden viikon aikana. Olen edennyt, kuten jo viimeksikin sanoin, jopa elämässäni hyvin. Se tuntuu mukavalta ja innostavalta. Toisaalta pelkään, että kohta tämä onnistumisten sarja lyö minua näpeille.
Totesin, että pelkään tekemisen lisäämistä, koska pelkään, että se johtaa psykoosiin tai maniaan. Toisesta on todetusti ja toisesta väitetysti kokemusta. Mutta, jos vaikka stressinsietokykyni olisi palautumassa normaaliksi? Jos vaikka olisin toipumassa?!
No se olisi jotain se!
Mutta vielä palatakseni altistuksiin, en ole saanut terapeutiltani vastausta siitä, onko mahdollisesti niin, että altistan itseäni noudattamaan toista pakkomiellettäni. Eli kun altistan itseäni väkivaltaisten ajatusten kanssa toimimiseen, siirrynkin syvemmälle pakko suorittaa -moodiin. Se on mahdollista, mutta ei tapahdu toki vahingossa tai hetkessä. Eli toistaiseksi jatkan altistussuunnitelman mukaisesti.
Tämäpä tästä – kirjoittaminen hoidettu! Ei mennyt kuin noin seitsemän minuuttia. Että, jos alan saivartelemaan, niin ei lasketa. Mutta totta puhuen blogikirjoitusta voi tehdä urakkahommana: jos kirjoitus tulee valmiiksi alle tunnissa, se sitten tulee. Enkä yleensäkään kirjoita koko tuntia, varaan vain kalenterista ajan sille, että ehdin tehdä kaiken blogiin liittyvän siinä ajassa. (Jopa vitkuttelulle on aikaa!)
Palataan jälleen ensi viikolla, hyvä lukijani!