Olen tänään kokenut varsin monta synkroniteettiä viime aikojen tapahtumien suhteen. Synkroniteetti tarkoittaa asiaa, joka tapahtuu toisen asian yhteydessä aivan kuin se ei olisi vain sattumaa. Esimerkit antavat lisäymmärrystä tästä käsitteestä.
Minulla oli tänään fysioterapia. Olin kirjoittanut kalenteriini, että se on Tikkurilassa, joten katsoin HSL:n reittioppaasta sopivan yhdistelmän, jotta ehdin sinne ajoissa. Totta puhuen ihmettelin, miksi minun pitää lähteä jo puoltatoista tuntia aikaisemmin, kun yleensä Tikkurilaan menee vain reilu tunti. Tämä selvisi perillä: aikani olikin osoitteessa Ratapihantie 11, Helsinki, eikä Ratatie 11, Vantaa. Koska olin hyvissä ajoin, ehdin myös palata Pasilaan ilman merkityksellistä myöhästymistä.
Fysioterapiassa sain hyvin apua – kuten yleensäkin tältä fysioterapeutilta. Hän on erittäin asiantunteva ja osaamiseltaan laaja-alainen. Sen jälkeen menin Pasilan kirjastoon, kun alkuperäisen suunnitelmani mukaan minun piti mennä Tikkurilan kirjastoon. Heti rappusten välitasanteella huomasin hienoja taideteoksia, joissa oli hyödynnetty pyhän geometrian muotoja, joista olin pari viikkoa sitten aiemmin oppinut Brian Maynen Warrior Withinin neljännellä viikolla. Löysin teoksen, jonka halusin ostaa, ja laitoin viestiä taiteilijalle. Teos oli Elämän kukka (engl. Flower of Life), joka on tietyn pyhän geometrian muodostama hyvin laajasti tunnettu symboli.
Jos tässä ei ollut riittävästi ymmärrystä synkroniteeteistä, eli asioista, jotka tapahtuvan näennäisen sattumanvaraisesti mutta yhdessä, kerron vielä yhden: näin Pasilan kirjastossa mainoksen, että Amma (tunnetaan myös Äiti Ammana) tulee tässä kuussa Espoon Metro Areenalle – kotiani lähinnä olevalle jääkiekkoareenalle. Mielestäni tämä ei ole sattumaa vaan ennemminkin johdatusta. Aion mennä ottamaan vastaan hänen halauksensa. Ilman päivän suunnitelmat muuttanutta (vai jopa sotkenutta?) reissua Pasilaan en välttämättä koskaan olisi saanut tietää kyseisestä vierailusta.
Hyväksymisharjoituksia oli aamulla esimerkiksi se, että jouduin lähtemään aikaisemmin kotoa varsin heikosti nukutun yön jälkeen. Lisäksi jalan hermokipu tuntuu tällä hetkellä varsin haastavalta. Aion kuitenkin olla ottamatta kipulääkettä ennen jumppaa, ja jos hyvin käy, en ota sen jälkeenkään. Aion kokeilla, miltä kipu tuntuu; aion kokeilla herättääkö se ahdistusta, jota kohti haluan mennä. Ja vielä: aion ottaa tämän harjoituksena eli jos en pysty toteuttamaan suunnitelmaani, en ole siitä pettynyt, vaan ajattelen, että tein parhaani.
Synkroniteetit ovat minulle itselleni merkki siitä, että olen oikealla tiellä tai toisin sanoen harmoniassa rakastavan universumin kanssa. Se on aina ilo huomata. Joskus niitä ei tunnu tulevan pitkään aikaan ja asiat tuntuvat vaikeilta. Joskus taas, kun asiat menevät hyvään suuntaan ja mieli on avoin, niitä huomaa paljon useammin.
Mitä mieltä sinä, lukijani, olet synkroniteeteistä? Ovatko ne vain huuhaa-manifestoijien keksintö vai oletko ehkä havainnut niitä omassa elämässäsikin? Voivatko jotkut asiat tapahtua tarkoituksella? Entä oletko saanut halauksen Ammalta? Miten kuvailisit sitä?