Tänään Päivän teko oli varsin suuri askel. Se jäi kuitenkin jonkin verran tavoitteesta, mutta lähinnä muodollisella tavalla. Olin päättänyt, että luovun rituaalisesti vanhoista papereistani, kalentereistani ja muusta ylimääräisestä, mitä en enää tarvitse tai halua pitää elämässäni painolastina.
Tämä polttamisrituaali oli sovittu toteutettavan parhaan ystäväni T:n kanssa ja kaikki sujui alussa varsin hyvin. Poltettavaa materiaalia oli kuitenkin yli puolikas banaanilaatikollinen, josta tulikin pienessä grillinuotiossa hyvin paljon tuhkaa. Lopulta päätimme, että jätämme paksut kalenterit ja huonosti palavat tulostuspaperit myöhemmälle, sillä tuli lähes sammui tuhkan tukahduttaessa sen.
Jos haluaa nähdä tässä jotain symbolista, se on toki mahdollista: muistot ja painolasti oli liikaa yhdellä kertaa jopa tulelle. Olin mielestäni valmis luopumaan kaikesta tästä, mutta ehkä on parempi ottaa asiat mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti.
Lisäksi olisimme missanneet taloni lenkkisaunan, jos olisimme väkisin jääneet polttamaan kaikkea kerralla. Eli kannatti jättää rituaali hieman kesken sillä peseytyminen ja sauna toimivat niin ikään parantavina elementteinä. Laitan alle tekstit, joita hahmottelin vihkoon rituaalin aikana. Lisäsin hieman sanoja tietokoneella kirjoittaessa, sillä viesti voimistui itselleni niiden myötä.
Tänään luovun paljosta painolastista. Päästän sen menemään enkä anna sen enää olla taakkana elämässäni. Nämä ajat ovat menneet, eikä minun tarvitse elää niitä uudelleen.
Annan anteeksi ystävälleni, jolle kirjoitin symbolisen anteeksiantokirjeen. Nyt poltan sen.
Luovun vuonna 2023 Olemisen riemu -hankkeessa tehdystä taideterapeuttisesta maalauksestani.
Päästän irti useista takuu- ja maksukuiteista, jotka ovat menneet jo vanhaksi.
Luovun kehitysevaluaatiomaisteriohjelman mainoksesta, jonka löysin yliopistolta noin kolme vuotta sitten.
Päästän irti PowerHour-menetelmän muistiinpanoista ja tarpeesta jatkokehittää sitä omaan ja muiden käyttöön.
Luovun noin kymmenestä sivusta tantrakurssin teoriapapereita ja velvollisuudentunnosta lukea ne läpi.
Poltan tänään myös vanhan edunvalvontavaltuutukseni, jonka olin tehnyt ex-vaimoni nimiin.
Luovun tänään niin ikään akateemisista paineista kertovasta BodyMapistä, jonka tein vuonna 2023 Itä-Suomen yliopiston kanssatutkimusseminaarissa.
Poltan nyt erilaisten kurssien muistiinpanoja.
Päästän irti useasta vihosta päiväkirjoituksia. Ne ovat olleita ja menneitä.
Luovun myös Helsinki City Maratonin juoksemattoman maratonin kuitista. Jos joskus tulevaisuudessa juoksen maratonin, aion tehdä sen hyvällä ja rennolla mielellä.
Luovun InBody-mittaustuloksista vuosilta 2016–2019. En tarvitse niitä enää. Jos joskus innostun uudelleen tekemään InBody-kehonkoostumusmittauksen, teen senkin hyvinvointiani ajatellen.
Luovun vanhoista Goal Mapeistani, jotka eivät enää ole voimassa tai palvele minua.
Poltan vuonna 2022 aloitetun muisti- ja päiväkirjan. Luovun gradun teossa syntyneestä tuskasta. Gradu on valmis nyt ja olen ansainnut elää sen ajan negatiivista mietteistä vapaata elämää.
Luovun myös Ateneumista ostetusta Tove Janssonin omakuvalla koristellusta vihosta, johon kirjoitin aamusivuja 2023-2024.
***Ruokatauko: Muu maggaraa ja alkoholitonta lonkeroa***
Luovun vuoden 2013/14 kalenterista kaikkine tapahtumineen. Olen elänyt sen kerran, eikä toista kertaa tule. Minun ei tarvitse pitää kuin ne muistot, jotka haluan säilyttää.
Poltan tänään myös 2014 vuoden kalenterini. Tai ainakin osan siitä, lopusta luopuminen tapahtukoon ensi kerralla.
Mistä sinä, lukijani, olet viime aikoina luopunut? Onko elämässäni painolastia, josta et uskalla tai ehkä halua päästää irti? Uskotko sinäkin, että luopuminen voi olla uuden alku? Entä mitä ajattelet rituaaleista elämän tärkeiden tapahtumien tai hetkien yhteydessä?