Kävin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Helsingissä järjestetyssä Disability Pride -tapahtumassa. Tunnelma oli koskettava ja jopa voimaannuttava. Kuuntelin etenkin tarkalla korvalla runoesityksiä, joista kirjoitin seuraavan koostetunnelmoinnin:
Suunnaton suru sairaudesta
Hätä ja pelko, yksinäisyys
Vihasta nouseva toimintatarmo
Itsensä etsiminen ja epäily
Taistelu ja oikeuksien vaatiminen
Hyväksyntä ja oma paikka
Oma voima, ääni ja tila
Aito minä aktivismina
Ihailen kaikkia heitä, jotka esiintyivät tuossa tapahtumassa ja toivon, että joskus minäkin pääsisin lavalle samaiseen tapahtumaan. Toivon myös, että saan lisää kavereita vammaisaktivistipiireistä ja teemme vaikuttavia muutosprojekteja yhteiskunnassa.
Kiitos Disability Pride Helsinki ja nähdään taas ensi vuonna!