Minulla on pelko
Elämän mittainen
Sitä tulee hallita
Ettei se karkaa tai sekoa
Pelko on pieni poika
Minun sisälläni
Se haluaa vapauteen
Mutta enhän minä sitä salli
Pelko on kuitenkin vahva
Se riehuu kunnes kuuntelen
Sillä sitä itkettää
Ja se haluaa huomiota
Välillä se valtaa minut kokonaan
Silloin en osaa toimia
Olen kuin se pieni lapsi
Joka kaipasi syliä
Vain ihminen voi taltuttaa pelon
Turvallinen toinen
Vain vanhempi ja hoitaja
Pelon itsekin kohdannut
Ota rohkeasti opamoxia
Sanoivat usein päivystyksessä
Mutta minun täytyy mennä
Kohti pelkoa parantuakseni
Minun on kohdattava se pieni lapsi
Joka on pelon vallassa
Minun on otettava hänet syliin
Eikä työntää kemiallisesti pois
Minun on kohdattava se tunne
Joka ajaa minut hulluksi
Ja oltava itselleni vanhempi
Jota en itse saanut kokea
Teoriassa tämä kaikki
On selvää kuin bläkki
Vaan miten sen tekisin
Käytännössä ja konkreettisesti?
Lähden tänään matkalle
Uudestaan ja syvemmälle
Pitkälle omaan itseeni
Niihin puoliin, joita en arvosta
En voi enää kieltää
Olevani tarvitseva kuin lapsi
En voi enää viedä
Itseltäni pois ilman lupaa
Tänään olen valmis
Kohtaamaan sen kaiken
Joka piti minua vankinaan
Aivan liian kauan!
Ps. Runo syntyi Bodysense Coaching Oy:n kurssilla Riitän kyllä – verkkokurssi elämää suorittaville. Se on ollut kurssi, joka minun on pitänyt käydä jo pitkään ja jonka olen aloittanut kolme eri kertaa. Uskoisin, että tällä kertaa olen valmis tekemään kurssin loppuun saakka. Tai ainakin pidemmälle kuin ennen. Otan kuitenkin tämän rauhassa ja ajan kanssa. Suorittamisesta kun ei parannuta ratkaisukursseja suorittamalla.