Tänään olen kirjoittanut gradua lumihiutalemenetelmällä ja tehnyt kohdat Viisi virkettä ja Yksi sivu. Se sujui oikein hyvin – sain valmista noin puolessa tunnissa. Mikä mahtava fiilis, kun tekstiä syntyy!
Mutta onko tekstin syntyminen ja tehtävien tekeminen todella merkki siitä, että gradu on aikataulussa? Entä siitä, että elämä hymyilee yleisestikin? No, jos muuta ei voida sanoa, niin ainakin on yksi huolenaihe vähemmän!
Niin, huolenaihe… Niitäkin kyllä on. Voisi jopa kysyä, minkä kustannuksella gradu etenee? Esimerkiksi olen parina päivänä mitannut verenpainelukemat, joita lääkäri toivoi olevan alle 10 % mittauksista. Toki voi olla, että kun jatkan mittauksia, lukemat vaipuvat tuohon kymmenen prosentin luokkaan. Joka tapauksessa en ole tyytyväinen siitä, että yli 90 mmHg alapaineita tulee mitattua.
Ja niin, kyllähän tässä kaikenlaista kipua, kiirettä ja jumia on sitten muualla ollut. Tuntuu, että nyt kun olen asettanut tavoitteita gradun etenemiselle päivämäärien muodossa, ei oikein muuta ehdikään, kuin tehdä gradua ja juosta eteenpäin elämässään. Ja esimerkiksi tämäkin kirjoitussessio alkoi kaakaolla ja Panadolilla. Eli sokerin ja kipulääkkeen voimilla mennään!
Jos ei siis kaikki hyvin, niin ainakin se yksi erittäin merkittävä huolenaihe tuntuu olevan pienentymässä. Kiitos tästä etenkin Gradutakuu-kirjalle ja sen harjoituksille. Uskon sen takuuseen yhä, sekä kirjoittajan oman asiantuntemuksen vuoksi että sen takia, että tiedän sen toimineen muillakin. Kirjan tehtävien tekeminen ja sen oppien lukeminen on tuonut paljon lisää uskoa siihen, että gradu kyllä valmistuu määräaikaan mennessä.
