Näin taas värimaailmaunen, jossa aiemmin kertomani mukaisesti päästiin kohti uskomattomia maailmoja. Heräsin tällä kertaa jälleen hieman tokkurassa ja erikoisessa mielen ja kehon tilassa, jonkinlaisessa unen ja valveen rajatilassa. Siitä lähdin ”kerimään” itseäni hereille.
Värimaailmaunessa olin Tommin kanssa ohjaamassa rippileiriä. Pelasimme siellä väripeliä (joka oli samalla myös todellinen maailma…?) Väripeli alkoi jälleen, kuten usein ennenkin näissä unissa edetä kohti vääjämätöntä eli jaloimpien värien esiinmarssia. Tällä kertaa kuitenkin mustan onyx-jalovärin kohdalla tajusin, että pystymme copypasteamaan lisää värejä tiettyjen strategisten kulmien avulla. Niiden hallinta väripelissä tarkoittaisi, että voisimme vielä voittaa. (Väripeliä siis pelataan jotain kuvitteellista tai imaginääristä vastustajaa, ehkä universumia, vastaan. Lisäksi väripeli ja todellinen maailma sekoittuvat unissani.)
Teimmekin niin pelissä ja maailma ei täyttynyt mustasta, vaan alkoi ilmetä rubiininpunaista – kaikkein jalointa väriä. Jostain syystä se tuntui erityisen hienolta, vaikka en muistakaan, mihin uni lopulta johti. Tulkitsin tänä iltana, että se liittyi rakkaudellisuuden kasvuun maailmassa ja kosmoksessa. Rubiininpunainen siis alkoi liikkua näytöllä kohti oikeaa yläkulmaa, johon se alkoi kerääntymään.
Muistan herätessäni kuulleeni tietokoneen hurinan, kun se ilmeisesti johtoon kytkettynä asensi yöllä jotain päivitystä. Heräilin vähitellen ja kankeana, mutta hyvällä tuulella. Sain ”kerittyä” eli pyöriteltyä tiettyä rataa pitkin itseni ulos unimaailmasta, joka sekoittui valvemaailmaan. Tämä värimaailmauni oli värien osalta kaikkein kehittynein ja liitin sen universumin kanssa synkassa olemiseen. Erittäin hieno uni ja ihana kokemus.