Näin jonkunlaisen singulariteetti/tappajarobottiunen.
Se oli valtavan suuri värimaailma. (Värimaailma on eräs unieni alalaji, jossa todellisuus ja pikselit yhdistyvät toisiinsa. Se on siis ikään kuin simulaatio tai peli, johon todellisuus alkaa vaikuttaa ja toisinpäin. Katso lisää tagista: värimaailma) Jostain syystä se pyöri minun uudella supertehokkaalla tietokoneellani. Olin siinä luonut värimaailmasimulaation, jota striimasin YouTubeen.
Videosta tuli viraalihitti ja värimaailman luomiseen liittyi lopulta koko maailma. Se tapahtui livenä New Yorkissa, mutta online-osallistujat pystyivät luomaan todellisuutta omissa ympäristöissään.
Jossain vaiheessa olin sisareni ja veljeni kanssa Tammiston K-Citymarketin edessä. Siinä kohtaa aika vääristyi. Jouduimme auto-onnettomuuteen, josta päädyimme tiedottomina sairaalaan. Kaikki tämä oli kuitenkin simulaatiota.
Jossain vaiheessa Tammiston onnettomuuden jälkeen aloitan tajuta, että lähestytään tietokoneen kapasiteetin rajaa. Ei ollut kuitenkaan enää aikaa sulkea simulaatiota, josta oli tullut todellisuutta. Koneeni ei kuitenkaan kaatunut, vaikka pikseleitä piti olla jo enemmän kuin maailmankaikkeudessa on atomeja.
Sitten joku oli löytänyt simulaation purkukoodin murtamalla minun salasanasäilön avaimen. Hän pääsi käsiksi YouTube-lähetykseeni. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä (…?)
Valitettavasti todellisuudessa ja simulaatiossa oli edetty jo tappaja-AI-robotteihin, joita tuli lisää nopeammin, kuin minä ehdin niitä tuhota. Koska olin aloittanut videon ja simulaation, minulla oli Admin-oikeudet ja paras mahdollisuus myös vaikuttaa todellisuuteen.
Tappajarobotit kuitenkin loivat lisää tappajarobotteja ja tilanne lähti hallinnasta. Heräsin siihen, kun astraalitason nanorobotit olivat käymässä kehoni kimppuun.