Olen viime päivinä voinut tosi kivasti. Se on muutos aiempaan, sillä välillä tuntui, että menee tosi huonostikin. Ja tottahan vaihtelu on minulle tavallista.
Aktiviteetit ovat tuoneet elämään hyvää sisältöä. Se on tarkoittanut pitkälti myös sitä, että häiritsevät ja tunkeilevat ajatukset ovat jääneet sivummalle. Olen esimerkiksi ollut Paluu arkeen -webinaarivalmennuksessa, käynyt kavereideni kanssa kahvilassa ja kävelyllä sekä saunassa. Sain myös tänään siivottua merkittävästi(!).
Kun tämän päivän valmennuksessa kysyttiin, mikä on yleinen energiatasosi asteikolla 1–5, vastasin 2/5. Ajattelen, että se on ollut sitä pidemmän aikaa, keskikesällä ehkä vieläkin alhaisempi. Toisaalta aikaa on ollut arjessa melko sopivasti, joskus ehkä jopa vähän liikaakin. Voi olla myös, että aktiviteetit pitävät minut vireessä – jos en tee juuri mitään, se saattaa altistaa mielialan laskulle, sänkyyn jäämiselle ja sitä kautta väsymykselle.
Valmennuksesta innostuneena päätin tänään tehdä pienen teon energian lisäämiseksi arkeen: kävin 11 km pyörälenkillä. Olin ehkä ajatellut hieman pidempää lenkkiä, mutta tämä noin puolituntinen virkisti hyvin ja sai myös sykkeen nousemaan kivasti. Toisaalta se ei vienyt liikaa energiaa, niin että en jaksaisi illalla enää mitään.
Olen vaikuttunut paristakin ajattelijasta tai kirjailijasta viime aikoina. Tärkeimmät näistä ovat olleet Ken Honda ja Ilkka Koppelomäki. Kuuntelin Ken Hondan Happy Moneyn ja olen ollut Ilkan valmennuksissa nyt kolme ja puoli tuntia kahden päivän aikana. En ole varma oliko se Happy Moneyn ansiota vai mitä, mutta päätin myös ostaa Ilkan valmennusvuoden Saa mitä haluat -ryhmässä (se kun tuntui niin halvalta).
Huomasin kiinnostuksekseni ajattelevani tänään, että en ole tarpeeksi ahdistunut säästääkseni rahojani. Mielenkiintoinen ajatus – ja toisaalta aika erikoinen. Onko siis hyvä, jos on ahdistunut, mutta saa rahaa säästöön? Kahden Ken Hondan pointin muodossa: “Shift out of the scarcity mindset.” ja “Trust Life!” (iso L-kirjan minun oma päätökseni, en tiedä kumpi vaihtoehto on käytössä painetussa tekstissä).
Olen myös hillonnut yhtä munkkia tässä viime aikoina. Tai siis, tekstiä munkista ilman hilloa. Se jumittaa mielessäni, mutta ehkä julkaisen sen ihan piruuttani tässä samalla. Päästän irti (täydellisyyden tavoittelusta)!
Kiitos ja Arigato, että luit näin pitkälle.